Täällä taas - pitkästä aikaa

Kyllähän on blogin kirjoittaminen jäänyt taas toooooosi vähiin viime aikoina - tai siis viime kuukausina. Mihin se kaikki aika oikein menee?

Tuossa mökillä lomapäiviä vietellessäni ja tehdessäni "ei mitään" en kuitenkaan osannut olla tekemättä jotakin. Mietin mielessäni uusia blogin aiheita, vaikka entisetkin ovat vielä kovasti paljon työn alla, esim. ne rasvat, joista piti kirjoittaa jo aikoja sitten. Nyt kuitenkin päätin ottaa joka kuukausi käsittelyyn jonkun elintarviketeollisuuden käyttämän lisäaineen. Ensimmäiseksi näistä valitsin aspartaamin, jota merkitään tuoteselosteissa myös E-koodilla E951.

Aspartaamista ovat toki jo kirjoittaneet muutkin. Esim. täältä sekä täältä löytyy blogikirjoitus aiheesta. Tietoa aspartaamista löytyy myös Eviran sivuilta.

Aspartaami on keinotekoinen makeutusaine, joka on huomattavasti makeampaa kuin tavallinen sokeri. Sitä käytetään varsinkin kevyttuotteissa, kuten light-limonadit yms. Itse törmäsin joitakin vuosia sitten lapsille tarkoitettuihin kalaöljykapseleihin, jotka sisälsivät aspartaamia. Nämä olivat vielä kaiken lisäksi myynnissä luontaistuotekaupassa. Kun asiasta sitten myyjältä varovasti kysyin, oli vastaus, että he eivät tilatessaan tienneet tuotteen sisältävän aspartaamia ja miettivät itsekin, että saavatko kapseleita myytyä vai eivät. En sitten tiedä mitä näille kapseleille tapahtui, vedettiinkö ne pois hyllystä myynnistä. Itselläni olisi ainakin ollut vaikeuksia ko. liikkeen myyjänä myydä sellaista tuotetta kenellekään, koska jo silloin (2000-luvun alkupuolella) tiesin aspartaamin vaarallisuudesta.

Tässä hiljattain luin jostakin, että esim. kaikissa vitamiinipurkeissa ei välttämättä kerrota lainkaan tuotteen sisältävän aspartaamia, vaikka tuote sitä sisältäisikin. Syy on se, että aspartaamin katsotaan viranomaisten toimesta olevan "luonnollinen" aine.

Aspartaamin on todettu aiheuttavan monenlaisia oireita, kuten päänsärkyä, huonoa oloa, muutoksia näössä, muistikatkoksia, ihottumaa, muutoksia maksa-arvoissa jne. Nämä ovat sen aiheuttamista oireista niitä lievimpiä. Vakavampiakin oireita aspartaamin ainakin epäillään aiheuttavan.

Mutta tämä aspartaamista tällä erää. Lisää asiaa aspartaamista seuraa vielä ennen elokuun alkua.

Tässä "ei mitään" tehdessäni, on päässäni risteillyt vaikka mitä blogikirjoituksen aiheita. Yksi niistä ovat selkävaivat. Niitä tuntuu olevan nykyään lähes jokaisella aikuisella, jonka olen tavannut. Sitä olen miettinyt, että mikä tässä nykyelämässä on sellaista, mikä aiheuttaa selkävaivoja. Vai onko selkävaivoja ollut aina yhtä paljon, mutta puhutaanko niistä vain nykyään enemmän. Nykyään ihmiset elävät vanhemmiksi kuin ennen eli kaiketi selkäkin sitten ennättää rasittua enemmän kuin aikaisemmin. No, selkäasiaakin siis on tulossa, kunhan ennätän tehdä vähän lisätutkimuksia.

Nyt palaan menossa oleviin kasvatustieteen aineopintoihini. Ihan alussahan ne vasta ovat, henkilökohtainen opintosuunnitelmakin (HOPS) on vielä palauttamatta. Joskus mietin, että mikähän minusta oikein isona tulee. Opiskelen jatkuvasti "sitä sun tätä" eikä näillä opiskeltavilla kursseilla vältämättä edes oikein tunnu olevan mitään yhdistävää tekijää; kemiantekniikan DI, kasvatustieteen perusopinnot, lääketieteen perusopinnot, ravitsemustieteen perusopinnot, homeopatia, MVT + siihen liittyvät lääketieteen ja luontaislääketieteen/ravitsemustieteen opinnot, kasvatustieteen aineopinnot, steinerpedagogiikan yleisopinnot, ... No, onhan siellä joitain opintoja, joilla on tekemistä toistensa kanssa. Mutta onko se välttämätöntäkään opiskella vain yhtä alaa. Monen eri alan opiskelu tuo mukanaan mm. kanssakäymisen monenlaisten erilaisten ihmisten kanssa. Olen myös huomannut, että vaikka kemian opinnot tuntuivat jossakin vaiheessa vieneen elämästäni suuren osan - ja aivan turhaan - yhdistyvät ne kuitenkin jollakin lailla esimerkiksi lääketieteen ja ravitsemustieteen opintoihini. Niistä on ollut huomattavaa hyötyä myös yrittäjän työssäni esimerkiksi luontaiskosmetiikan ja ravitsemus"neuvonnan" parissa (neuvonta on lainausmerkeissä, koska en siis ole ravitsemusneuvoja, vaan MVT-opiskelijaterapeutin ominaisuudessa minulle tulee tilanteita, joissa täytyy joskus antaa vinkkejä ja neuvoja ravitsemukseen liittyen).

Mutta nyt jatkan vielä hieman kesken olevaa HOPSiani. Aspartaami- ja selkäasiaa tulossa lähiviikkoina.

Unesta ja vähän muustakin...

Se eilisiltainen päätökseni nukkumaanmenemisestä ajoissa melkein piti - taisin tällä kertaa käydä nukkumaan joskus puolen yön paikkeilla enkä nukahtanut sohvalle, vaikka vielä kirjoittamisen jälkeen vähän TV:tä vilkaisinkin :-)

Uni on yksi niistä asioista, joista näissä blogikirjoituksissa haluaisin myös joskus kirjoittaa. Tämän viikon Akuutissa taisi olla puhetta unettomuudesta ja sen vaikutuksista ihmiseen, mutta en ole vielä ehtinyt (tai uskaltanut?) katsoa ko. ohjelmaa, vaikka se onkin digiboxin levylle nauhotettu. Viime aikoina olen alkanut enemmän ja enemmän miettiä, että mitähän vaurioita olen itselleni aiheuttanut tällä jo suht pitkään jatkuneella huonolla nukkumisellani... Epäilemättä unirytmin sekoamisella on varmasti osansa viime aikojen levottomuuteeni ja keskittymiskyvyn puutteeseeni. Toisaalta siitä, että mietin mitä vaurioita olen itselleni aiheuttanut, ei myöskään ole mitään hyötyä yleiseen hyvinvointiini - päinvastoin - se vaan stressaa lisää ja aiheuttaa uusia ongelmia. Paljon parempi olisi jättää jatkossa ne TV-ohjelmat katsomatta öisin ja kirjoittaa aina blogikirjoitukset ja suunnitella tarhan/koulun myyjäisten käsityöt yms. päiväsaikaan ja käydä joka ilta viimeistään vaikka yhdentoista aikaan nukkumaan. Tämä on taas yksi niistä asioista, joissa kyllä osaan neuvoa toisia, mutta kuka vahtisi, että myös itse toimin toisille antamieni ohjeiden mukaan..

Uusia ajatuksia erilaisista blogikirjoitusten aiheista pyörii päässä aika lailla. Nyt ne pitäisi vaan saada jonkinlaiseen järjestykseen siellä päässä, että asiat saisi vielä jotenkin ymmärrettävästi sieltä uloskin. Unen lisäksi rasvat kiinnostavat minua edelleen. Tarkoitus on alkaa etsimään erilaisia rasvoihin ja niiden vaikutuksiin liittyviä tutkimuksia ja kerätä niitä tänne blogiin. Vastaavan kokoelman voisi tehdä myös monesta muusta asiasta, kuten karkeista ja erityisesti niissä käytettävistä väri- ja lisäaineista, maitotuotteista, viljoista, säilöntä- ja muista elintarvikkeisiin lisättävistä aineista yms.

Mutta jotta jaksan jatkossakin näitä kirjoituksia kirjoittaa ja näihin tietoa kerätä, on nyt lopetettava ja keskityttävä seuraavaksi yhteen tärkeistä hyvinvointiin vaikuttavista asioista, nimittäin ruoanlaittoon ja syömiseen. Keittiössä odottaa pakkasesta sulatettuna n. 800g kalkkunan jauhelihaa, n. 400g kananpojan jauhelihaa ja määrä x hirven jauhelihaa, joista olisi tarkoitus vääntää pihvejä ja lihapullia (nälkä tuli nyt jo, nam :-) ).

Rauhatonta sähläilyä...

Lueskelin tässä juuri erästä aiempaa kirjoitustani, jonka olin otsikoinut "Liian kiire elää?" Nyt on sitten ilmeisesti taas ollut liian kiire elää, kun en ole blogiakaan ehtinyt kirjoittaa, vaikka kovasti haluaisinkin tätä säännöllisesti päivittää. Laadin pitkiä listoja siitä, mitä kaikkea teen seuraavana päivänä ja suurin osa - joskus jopa kaikki - jää kuitenkin tekemättä...

Oloni on varsin rauhaton koko ajan. Aloitan suunnittelemaan käsitöitä steinerkoulun ja steinerpäiväkotien yhteisiin myyjäisiin. En oikeastaan saa mitään aikaiseksi, kun jo siirryn seuraavaan asiaan, vaikkapa lukemaan Anatomian ja fysiologian tenttiin. Siihenkään en kuitenkaan pysty keskittymään ja kohta huomaankin tekeväni mainoksia toiminimeni palveluista jaettavaksi kauppoihin ja postilaatikoihin. Sitäkään en kuitenkaan saa tehtyä loppuun saakka, kun jo taas vaihtuu tehtävä asia eikä mistään tunnu tulevan oikein valmista.

Mistä tämä kaikki sitten oikein johtuu.. Ainakaan oloani ei varmasti ole viime aikoina rauhoittanut lähes jatkuva makean mässääminen. Muutenkin ruokavalioni on ollut koko lailla sekaisin, kun en välttämättä muista aamupäivisin syödä enkä edes juodakaan mitään. Olisi varmasti aiheellista kirjoittaa pikku hiljaa se rasvoja käsittelevä blogikirjoitus valmiiksi - ehkäpä siitä olisi hyötyä omassa ruokavaliossakin.

Ruokavalio ei ole ainoa asia, joka elämässäni on sekaisin tällä hetkellä. Iltaisin nukahdan usein sohvalle, kun muka katson televisiota ja herään siitä sitten puolen yön paikkeilla tai vähän sen jälkeen. Sitten ei nukuta ja alan katsoa uudelleen nauhoitettua ohjelmaa, jonka muka katsoin jo, mutta josta huomaan nähneeni vain n. 5 minuuttia alusta. Joskus tulee mentyä yöllä tietokoneelle, kun ei nukuta ja sitten huomaan joskus aamuyöllä, että on paras mennä nukkumaan, jos haluan yleensä nukkua yhtään ennen kuin on herättävä herättämään tyttöjä.

Olen useammastakin lähteestä kuullut/lukenut siitä, että mm. maitotuotteet tukkivat ilmisen pernan ja aiheuttavat muutenkin limaa elimistöön. Muita limaa aiheuttavia ruokia ovat mm. kaurapuuro ja pasta. Lisäksi on monia ruoka-aineita, jotka lisäävät elimistön kosteutta ja aiheuttavat sen myötä sairauksia. Sekä elimistön limoittuminen että kosteutta lisäävät ruoka-aineet ja siitä aiheutuvat vaivat tulevat olemaan vielä joskus blogikirjoitukseni aiheena varmasti. Sen verran olen nyt alkanut aiheeseen perehtyä, että olen yrittänyt jättää meidän perheen ruokavaliosta mm. pastan vähemmälle ja alkanut lisätä ruokavalioomme hirssiä. Hirssin pitäisi ainakin vahvistaa mahalaukkua ja auttaa elimistöä pääsemään eroon limasta. Tästäkin asiasta aion vielä etsiä faktatietoa netistä ja kirjoista.

Kaiken viimeaikaisen rauhattoman sähläilyni keskellä olen välillä huomannut olevani todella vihainen. En edes oikein osaa sanoa miksi ja mille olen vihainen. Jostain syystä vain esim. isäni jotkut tekemiset, sanomiset sekä myös tekemättä jättämiset aiheuttavat minussa vihaa. Vasta nyt ihan viime aikoina olen alkanut tajuamaan, että tunnen vihaa. Aiemmin se tunne oli jotenkin epämääräinen enkä oikein osannut sanoa mistä se johtui ja mitä se oli. Jo kesällä tai varmaan jo viime talvena huomasin joskus, että isäni ja joskus myös muiden - jopa tytärtemme - sanomiset ovat saaneet aikaan sen, että minun täytyy ensin sanoa aina vastaan joka asiaan. Tuli ihan mieleen, että olen kuin uhmaikäinen 3-vuotias. Tästä pääsenkin taas lempiaiheeseeni eli MVT:hen (Moderniin VyöhykeTerapiaan). Lasken aina asiakkaideni EKI:n eli elinkaari-iän, koska kehon tunnemuistiin jää monia asioita elämänvarrelta ja varsinkin 18 ensimmäisen elinvuoden ajalta. Mikä sitten on oma EKIni nyt? No, "täytin" juuri lokakuussa 4v eli olen siis ollut viimeisen vuoden suunnilleen uhmaikäinen 3-vuotias.. Miten tämä kaikki nyt sitten liittyy vihantunteisiini? MVT:ssä ja PVT:ssä (Psykologinen VyöhykeTerapia) puhutaan perustunteista, joita ovat pelko, viha, syyllisyys ja häpeä. Jos näitä tunteita ei halua kohdata ja prosessoida, aiheutuu siitä ns. antitunteita; pelon kieltäjästä voi tulla arka tai uhkarohkea, vihansa kieltäjästä kiltti tai katkera (olen muuten aina ollut vanhempieni silmissä "kiltti kympin tyttö"), syyllisyyden kieltäjästä syyllistyjä tai syyttäjä ja häpeän kieltäjästä enkeli tai häpeämätön. Miksi tämä viha on sitten noussut pinnalle juuri nyt? Varmaan osittain siksi, että MVT-opintojeni loppuvaiheen aikana olen tavallaan joutunut työstämään omia tunteitani. Mutta suuri syy on kuitenkin se, että olen nyt siis täyttänyt juuri 4v. Ensimmäiset muistot n. 3-4 vuoden iästä ovat lähinnä äitini uhkailuja, että kun isä tulee kotiin, hän antaa tukkapöllyn, kun olin ollut tuhma. Minulla on myös joitakin epämääräisiä muistoja siitä, kun isä todella kotiin tultuaan tukisti.. Tästä tuli mieleeni viimesyksyinen MVT-kurssi. Aiemmilla kursseilla olin aina itkenyt jonkun läheiseni kuolemaa (kurssit laittavat yleensä tunteet liikkeelle hyvinkin vahvasti), mutta vuosi sitten itkinkin sitä tunnetta, kun minua tukistettiin. Vasta kurssin jälkeen musitin, että EKIni oli juuri vaihtunut kolmeen. Sen jälkeen minulle on tullut joitakin epämääräisiä "muistoja" siitä, kun olin n. 3-vuotias. Kaikkein päällimmäisenä kummittelee aina se, miten isä tukisti ja myös se, miten koskaan ei saanut itkeä, vaikka olisi ollut miten paha olo tahansa.

Nyt minusta tuntuu, että tämä kirjoitus meinaa alkaa olemaan myös rauhatonta sähläilyä. Tänään aion kerrankin käydä nukkumaan ajoissa, että saan jatkossa mm. päivitettyä tätä blogia useammin. Monta kertaa olen päättänyt, että tänään kirjoitan, mutta mitään en kuitenkaan ole saanut aikaiseksi. Mutta nyt siihen tulee muutos!

Rasvahapot - mitä ne oikein ovat ja mitä tekemistä niillä on ihmisen hyvinvoinnin kanssa? Entä mistä niitä sitten saa?

Jatkan rasvateemaa ihan ensin sillä, että käyn läpi lyhyesti millaisia rasvahappoja on olemassa, mitä ne oikein ovat ja mistä niitä elimistöönsä saa. Lisäksi pohdin sitä, mitkä niistä ovat ihmiselle tarpeellisia ja mitkä jopa välttämättömiä ja onko joistakin rasvahapoista ihmiselle haittaa.

Ravinnon sisältämät rasvat ovat triglyseridejä eli ne muodostuvat glyserolista ja siihen liittyneistä kolmesta rasvahaposta. Myös jotkut elimistön solut, kuten esim. maksasolut, pystyvät valmistamaan joitakin triglyseridejä. Rasvahapot voivat olla tyydyttyneitä, kerta- eli monotyydyttymättömiä tai monityydyttymättömiä. Lisäksi on olemassa transrasvahappoja. Aina kuulee puhuttavan, että niitä muodostuu kasvirasvoista (eli kerta- ja monityydyttymättömistä rasvahapoista) kuumentamisen ja margariinin valmistamisen (= öljyjen kovettamisen) yhteydessä. Näiden lisäksi transrasvahappoja muodostuu myös märehtijöiden pötsissä ja siksi maito ja voi sisältävät aina myös pieniä määriä transrasvahappoja.

Rasvahapot muodostuvat eripituisista hiiliatomiketjuista. Tyydyttyneessä rasvahapossa hiiliatomien välillä ei ole kaksoissidoksia. Kertatyydyttymättömässä rasvahapossa on yksi kaksoissidos ja monityydyttymättömissä rasvahapoissa useita kaksoissidoksia.

Tyydyttynyttä eli kovaa rasvaa sisältävät mm. kookosrasva, palmuydinöljy, kookoshiutaleet, palmuöljy ja voi.

Rypsiöljyn ja oliiviöljyn paremmuudesta on väitelty pitkään. Välillä kuulemma tutkimukset ovat selvästi osoittaneet oliiviöljyn sisältävän ihmisen terveydelle parempia rasvahappoja kuin rypsiöljyn ja välillä taas toisinpäin. Itselläni on ollut noin viimeisen vuoden aikana asiasta se käsitys, että rypsiöljyn sisältämät rasvahapot ovat ihmiselle tärkeitä (ja parempia kuin oliiviöljyn), mutta että ne tuhoutuvat heti, jos rypsiöljyä vähänkään kuumennetaan. Mielenkiintoista tietoa rypsiöljystä löytyy kuitenkin mm. Antti Heikkilän blogista: MIKSI EN KÄYTÄ RYPSIÖLJYÄ

Lisää tietoa transrasvahapoista löytyy mm. Tohtori Tolosen sivuilta: Transrasvahapot

Tämän kirjoitukseni lähteinä on käytetty seuraavia sivuja:

 Aro, A. Ravinnon rasvat - laatu määrää tärkeämpi, Lääkärikirja Duodecim 6.4.2011
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_osio=&p_artikkeli=dlk01074&p_haku=
Viitattu: 16.07.2012
 
Fineli - elintarvikkeiden koostumustietopankki
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)
Viitattu: 16.07.2012

 Mustajoki, P. Veren triglyseridit (rasvat), Lääkärikirja Duodecim 19.6.2012
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00820
Viitattu: 16.07.2012

Tohtori Tolonen, Transrasvahapot
http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=141
Viitattu: 16.07.2012

Rasvasta...

Yksi ravitsemusasioihin liittyvä mielessä lähes jatkuvasti pyörivä asia on rasva. Mikä se onkaan sitä hyvää rasvaa ja ihmiselle välttämätöntä ja mikä taas pahaa rasvaa.

Joskus kun yritin tutkia asiaa erilaisten tutkimusten ja julkaisujen avulla, tuntui siltä, että mielipiteitä asiasta on niin paljon kuin on niiden julkaisijoitakin. Jonkun mielestä voita ei saa käyttää yhtään, pienikin määrä tukkii heti suonet ja aiheuttaa sydänkohtauksen. Joku taas on käyttänyt reilusti voita koko elämänsä ajan ja voi todella hyvin. Jonkun mielestä pitää käyttää vain kasviöljyjä ja joku toinen taas on sitä mieltä, että niitä ei missään nimessä pidä käyttää - ainakaan paistamiseen.

Nyt en enää edes muista kaikkia lähteitä, joista olen oman tämänhetkisen "rasvakäyttäytymiseni" perustan kerännyt. Itse kuitenkin käytän tällä hetkellä paistamiseen lähinnä voita, koska se ilmeisesti kestää kuumentamista varsin hyvin. Kasviöljyjen ongelma on se, että kuumennettaessa niiden rakenne muuttuu ja muodostuu ns. transrasvahappoja, jotka ymmärtääkseni ovat ihmiselle hyvinkin vahingollisia. Kaikkein herkin kuumentamisen vaikutuksille on rypsiöljy. Oliiviöljy kestää kuumentamista vähän paremmin. Ilmeisesti kookosrasva kestää kuumentamista kaikkein parhaiten ja siksi meillä käytetään esim. popcornien teossa kookosrasvaa.

Mitä sitten pitäisi käyttää leivän päällä. Margariineistakin on liikkeellä jos sun vaikka minkälaisia mielipiteitä. Meillä ei nykyään enää käytetä pelkkää margariinia lainkaan. Eniten käytössä on ollut luomulaatuinen margariinin ja voin seos. Meidän tytöt (varsinkin vanhempi) ovat allergisia lehmänmaidolle, mutta luomulaatuiset maitotuotteet, kuten luomuvoi, luomujuustot, luomujugurtit yms. tuntuvat sopivan jopa meidän allergisemmalle tytölle. Margariinin ja voin seokseen päädyttiin lähinnä siksi, että ei tulisi niin suurta lehmänmaitoaltistusta kerralla, kun varsinkaan aluksi (n. 1,5 v sitten keväällä) ei ollut varmuutta luomulaatuisten lehmänmaitotuotteiden sopivuudestakaan tyttärellemme. Vähän tuon margariinin käyttö tuossa seoksessakin ärsyttää (tai millä sanalla sitä oikein kuvaisi), mutta niin tässä kuin monessa muussakin asiassa olen yrittänyt ajatella niin, että joskus kultainen keskitie voi olla ihan hyvä ratkaisu.

Mielessä on ollut pitkään, että pitäisi taas tutkia tuota rasva-asiaakin (ja montaa muutakin asiaa) etsimällä tietoa eri lähteistä ja keräämällä vaikka jonkinlainen lähdeluettelo tänne blogiin. Tähän kirjoitukseen sitä listaa ei vielä valitettavasti tule, mutta ehkäpä se vielä tässä joku päivä tänne ilmestyy :-)

Ravinto - ihmisen koko hyvinvoinnin perusta

Ehkä nyt olisi jo korkea aika alkaa kirjoittaa myös ravitsemusasioista, koska vaikuttaahan ihmisen nauttima ruoka ja juoma hyvin moneen asiaan ihmisen hyvinvoinnissa. Varmasti jokainen tietää, miten kiukkuiseksi ja väsyneeksi voi tulla, jos syöminen jää usein väliin tai syö hyvin yksipuolisesti. Eivätkä esim. valkoinen leipä, pulla, karkit, limsa yms. ainakaan piristä ihmistä loppujen lopuksi, vaikka niistä voikin tulla hetkellinen "hurmio".

Ensimmäiseksi ajattelin ottaa käsittelyyn vitamiinit ja kivennäisaineet yms. ravintolisät, joita myydään luontaistuotekaupoissa. Niitä löytyy nykyään jos vaikka minkälaisia ja vaikka mihin vaivaan tarkoitettuja. Liekö kaikki edes oikeita vaivoja vai onko niistä vaan ns. tehty vaivoja mainosten ja median avulla, jotta niitä valmistavat firmat saisivat lisää myyntiä...

Joskus aikanaan kuuluin itsekin niihin, joilta löytyi jos vaikka minkä sortin purkkeja kaapeista. Oli vaikka miten monta vitamiinia ja kivenäisainetta sekä erillisinä että varmuuden vuoksi vielä monivitamiinivalmisteenakin. Ja löytyipä siihen lisäksi vielä sitten antioksidantteja yms. VÄLTTÄMÄTTÖMIÄ aineita, joita ilman ihminen ei voi tulla toimeen...

Ovatko nämä kaikki pillerit, kapselit ja litkut sitten loppujen lopuksi niin välttämättömiä? Uskon itse siihen, että jos ihminen syö monipuolisesti, ei lisäravinteita välttämättä tarvitse käyttää ollenkaan (joitakin poikkeuksia voi olla, kuten D-vitamiini täällä Suomen leveysasteilla). Jos syöminen syystä tai toisesta on pitempään häiriintynyt eli hyvin yksipuolista tai se jopa unohtuu välillä tai ei vaan ole aikaa syödä, voi lisäravinteista olla apua vähäksi aikaa, mutta ei niillä voi ruokailua korvata.

Me ihmiset olemme yksilöitä ja mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi jollekin toiselle. Joku voi tuntea olonsa hyvinkin virkeäksi ja reippaaksi, vaikka söisikin vähän mitä sattuu ja milloin sattuu. Joku taas voi olla kiukkuinen ja väsynyt heti, kun yksikin ateria jää väliin. Varmasti jokaisella on jonkinlainen käsitys siitä, kumpaan ryhmään (tai kumpaa lähemmäksi) kuuluu. Tai ainakin sen tietävät perheenjäsenet ja muut läheiset henkilöt...

Kaiken kaikkiaan tämä aihe on hyvin laaja. Vaikka ihminen söisi miten monipuolisesti ja säännöllisesti tahansa, on mahdollista, että jokin ravintoaine ei kuitenkaan imeydykään kuten pitäisi. Näissäkin tapauksissa ravintoainelisän käyttäminen voi olla tarpeen. Mutta jos elimistössä on jonkin ravintoaineen imeytymishäiriö, niin imeytyykö kyseinen ravintoaine sittenkään, vaikka sitä ottaisikin purkista. Kukapa sen tietää varmasti.  On myös ravintoaineita, jotka tarvitsevat imeytyäkseen muita ravintoaineita. Oman käsitykseni mukaan ravinnossa nämä muut tarvittavat aineet tulevat yleensä mukana ns. samassa paketissa. Purkkiravinteissakin on sekoituksia, mutta ne eivät silti ole sama asia kuin luonnollisessa muodossa oleva ruoka.

Jos jotkut tutkijat jossakin toteavat, että jollakin yksittäisellä ravintoaineella näyttäisi olevan vaikkapa syöpää estävä vaikutus, alkavat erilaisia ravintoainelisiä valmistavat firmat heti valmistaa tuotteita, joissa on tuota kyseistä ravintoainetta. Sitten tuotteita markkinoidaan ko. tutkimukseen/tutkimuksiin vedoten. Kuten jo aiemmin totesin (ja tulen varmasti toteamaan vielä moneen kertaan), ihmiset ovat kutenkin yksilöitä ja vieläpä hyvin monimutkaisia sellaisia. On hyvin vaarallista tehdä johtopäätöksiä jonkun yksittäisen ravintoaineen vaikutuksista jonkun yksittäisen tutkimuksen tai edes muutamankaan tutkimuksen perusteella. Esim. jos tutkimuksessa ravintoaine on saatu nauttimalla jotakin ko. ravintoainetta sisältävää ruoka-ainetta, ei ole sama asia eristää kyseinen aine pilleriksi. Ja vaikka tutkimus olisi tehty eristämällä kyseinen aine ja antamalla sitä koehenkilöille, voivat koehenkilöt olla muuten nauttineet hyvinkin erilaisia ruoka-aineita ja kuka pystyy sanomaan tarkasti, mikä on näiden koehenkilöiden nauttimien ruokien yhteisvaikutus tämän tutkittavan aineen kanssa?

Ihmisen suoliston, maksan ja munuaisten kunto vaikuttaa hyvin paljon siihen, miten ihminen voi. Ja näiden kuntoon taas vaikuttaa mm. se, miten paljon ylimääräisiä aineita ihminen työntää sisäänsä. Yleensä erilaiset vitamiini- yms. pillerit ja kapselit sisältävät aina myös sellaisia aineita, jotka on lisätty niihin pitämään pillereitä koossa tai lisäämään niiden säilyvyyttä tms. Nykyään ihminen saa tällaisia ei-välttämättömiä aineita myös "luonnollisen" ruoan mukana. Mitä enemmän ylimääräisiä aineita ihminen elimistöönsä saa, sen kovemmalle joutuvat esim. maksa ja munuaiset, jotka joutuvat nämä aineet elimistöstä pois puhdistamaan. Suolisto on osa ruoansulatuskanavaa, joka kuuluu tavallaan elimistön ulkopuolelle. Ruoka on elimistön sisäpuolella vasta sitten, kun se on imeytynyt suolen seinämän läpi elimistöön. Silti ei ole yhdentekevää, mitä kaikkea ihminen suuhunsa pistää. Suoliston seinämä läpäisee myös aineita, jotka eivät ole ihmiselle välttämättömiä. Ja imeytyessään tai jo pelkästään ruoansulatuskanavassa kulkiessaan nämä aineet voivat vahingoittaa ruoansulatuskanavaa ja aiheuttaa sen, ettei se enää sen jälkeen toimi kunnolla. Suoliston hyvä kunto on oleellinen asia ihmisen immuunipuolustuksessa ja jos suoliston toiminta on syystä tai toisesta heikentynyt, voi siitä aikaa myöten seurata vaikka minkälaisia sairauksia. Tässäkin on varmasti yksilöllisiä eroja. Enkä missään nimessä tarkoita sitä, että jos käyttää yhden purkin lisäravinteita, saa seuraavalla viikolla syövän. Se, mitkä aineet suoliston toimintaa mahdollisesti heikentävät ja miten se tapahtuu, on kokonaan oman blogikirjoituksen asia. Kyse on siinäkin kokonaisuudesta; millaisia lisäravinteita ihminen käyttää, miten pitkään hän niitä käyttää ja mitä muita ylimääräisiä aineita hän saa samalla muuta kautta (esim. nikotiini, alkoholi, synteettiset väriaineet, yms.). Ja jälleen kerran - ihminen on yksilö ja nämäkin aineet voivat aiheuttaa tai olla aiheuttamatta erilaisia asioita eri ihmisten sisällä.

Tietokone - nykyihmisen hyvinvoinnin perusta?

Sattuipa tässä viime viikolla, että tietokoneemme kovalevy sanoi sopimuksensa irti... Ja tämä oli jo toinen kerta... Ja olinko sitten oppinut edellisestä kerrasta mitään? - No en ! Tai no, nyt ei sentään koneella ollut C-levylle tallenettuna monien kuukausien aikana otettuja kuvia ja viedeoita yms. tärkeitä juttuja, mutta jotain kuitenkin...

Millaista sitten on ihmisen elämä, kun tietokone hajoaa. Ensin käyt kirjaston koneella netissä etsimässä sähköpostista sinne tulevien laskujen tiedot. Sitten jonottamaan pankkiin että saat vietyä rahaa tilille, että laskut pystyy maksamaan. Sitten vielä jonotus pankin verkkopankkiin, joka ei edes toimi kunnolla. Ja sittenpä muistuikin mieleen, että facebookissa oli keskeneräisiä kirpputorikauppoja menossa. Mitenkäs näihin henkilöihin saa yhteyden... Takaisin vaan kirjaston koneelle...

Kun itselle sattuu jotain tällaista, tulee väkisinkin mieleen, että mitä tapahtuu sitten, jos koko tietoverkkosysteemi joskus kaatuu jostakin syystä... Nykyään kaikki toimii sähköisesti, jopa kirjat ja lehdet pitäisi lukea tietokoneen näytöltä. Ja tuntuu, että on melkoinen joukko ihmisiä, joilla suurin osa työajan ulkopuolisesta sosiaalisesta kanssakäymisestä tapahtuu facebookissa. Miten nämä ihmiset pärjäävät, jos facebook syystä tai toisesta lakkaisikin olemasta.